Treenipäiväkirjaa vk 41

Ma 9.10. - Hallintatreenit

Tutun treeniparin kanssa koiraohituksia ja erilaisiin yllättäviin häiriöihin reagointia (tai siis reagoimattomuutta)

Treenien highlightit:

• Pääsimme tekemään vikat ohitukset onnistuneesti niin, että koirien kyljet hipoivat toisiaan 
• Koirat vastakkain perusasennossa istumassa tarkkaavaisena ohjaajaan päin
• Kouluttajan aiheuttamat häiriöt (erilaiset leluista tulevat äänet (helinä, piippaus yms) ihan kohdalla naaman edestä lentävä lelu yms 
• "Käsittely" harjoittelua kokeiden sirun tarkistusta varten. Rötkylä istumaan sivuttain kouluttajan eteen, minä rötkylän edessä. Annoin "Tarkki" -käskyn ja kouluttaja käytti piippaavaa sammakkolelua sekä vauvan helistintä vuorotellen Kelmin niskassa. Sammakkoon ei reagoinut, mutta helistimen ääneen reagoi ekalla kerralla ihmetellen, toisella kerralla ei mitenkään. Piti vain katsekontaktin minussa tosi hienosti! Pikkuhiljaa eteenpäin tässäkin!

Viimeisessä harjoitteessa Kelmin piti jäädä vielä viereeni odottamaan, kun treenikaverin koiralle tehtiin sama harjoite ja tällainen "turhanpäiväinen" odottelu on selkeästi liikaa nuoren herran mielenlaadulle. Harjoite alkoi korkealla sopraanoääntelyllä, joka loppui käskystä. Kylläkin tilalle tuli uusi koiratanssin muoto: *erseenhetkutus. Takamus heilui vähän väliä sinne tänne, eli hiljentyminen ei suinkaan osoittanut jätkän rauhoittumista vaan sen nerokkuutta. Näyttää äijä tietävän mamman hermostuvan oopperaesityksistä ja repeilevän tanssiharjoituksille. Jatkossa siis harjoitellaan lisää tätä perusasennossa "passiivisen aktiivisesti" odottelua. Tällä hetkellä vaihtoehtoja on kaksi: 1) käy lepäämään 2) heiluta sitä peppuu.

Yleisesti ottaen kivat ja hyödylliset treenit. Näistä saa pikkuhilijaa varmuutta siihen, että vaikeammatkin häiriöt helpottaa, kun pysyy itse suoraselkäisenä, rauhallisena ja reiluna koiralle. Lähtötilannehan on ollut noin kuukausi sitten se, että Kelmi ei lopettanut ääntelyään missään vaiheessa treenikaverin koiran ollessa vieressä hihnakävelyllä. Treenimoodiin päästyään ja aktiivisesti tehdessään ei välitä kaverista, mutta perushallintatreeneissä lähti mopo keulimaan suht helpostikin. Missään nimessä jätkä ei ole aggressiivinen tai "rähjä", sen mielestä vaan kaikki maailman koirat ansaitsevat juuri hänet painiseurakseen ja sitäpä sitten ilmineeraa oopperoillaan. Tästä on siis tultu tosi hienosti eteenpäin! Ohitukset tien eri puolilla ei missään vaiheessa ole ollut ongelma, niissä maksimissaan on yrittänyt vängätä kaverin luokse, mutta ilman ääniefektejä. Suoraan kohti,läheltä ohittavat ja jo kaukaa nähtävät koirakot on olleet välillä haastavia, vähän ohitettavasta koirakosta riippuen. Pari kertaa on rähähtänyt, jos toinen on oikein pullistellen tullut kohti (tai jos on todella läheltä esim. metsäpolun risteyksestä yllättäen säikäyttänyt), mutta yleensä ongelma on juuri se, etten saa kontaktia koiraan ja se vain pyrkii toisen koiran luo täydellä nelivedolla vetäen pahimmissa tapauksissa oopperasooloaan.

Pe 13.10. - Luopumistreenit

Taas tutun treenikaverin kanssa. Ideana saada jätkä keskittymään huolimatta kovastakin häiriöstä. Aloitettiin ihan perusjutulla, eli perusasennossa pysymisessä ja katsekontaktin pitämisessä vaikka toinen koira touhuaisi mitä.

Tämän lisäksi välillä myös paikkamakuuta yhtäläisessä häiriössä. Sivulla pysyminen on äijälle selkeästi haastavampaa kuin paikkamakuu, liittyy luultavammin siihen, että paikkamakuussa minä siirryn kauemmaksi, ikään kuin muutun kiinnostavammaksi, koska täytyy seurata, etten lähde karkuun. Perusasennossa koira taas ikään kuin "tuntee" mut koko ajan vierellään, jollon sen keskittyminen herpaantuu helpommin. Tämä nyt on vain mun omaa pähkäilyä, en siis tiedä pitääkö paikkansa, voihan se olla, että Kelmin mielestä perusasennossa tönöttäminen vaan on niiiiin nähty, ettei kiinnosta pätkääkään.

La 14.10. - Luopumistreenit kotona

Luopumistreeniä kotipihassa: Perusasennon pysyessä oikeanlaisena ja kontaktin katkeamattomana palkkasin Hildalla :D Eli Hilda pöhköili pihassa omiaan; kun Kelmi-mies malttoi tarpeeksi kauan, palkkana vapautus ja kunnon häröilysekoilut Hildan kans. Hetken päästä sama uudelleen. En tehnyt tätä kuin pari kertaa, koska jostain haastetta ei tästä harjoitteesta puuttunut. Oli niin sanoakseni tehokas pikatreeni... tai siis no, tehokas varmaan jollain asteella. En tiedä korreloiko tämä tilanne miten koekentille, koska harvoinpa siellä Kelmin BFF sattuu flirttaillen juoksemaan vapaana pallo suussaan :D

Hiukan välillä epäilyttää kelminaattorin mielenterveys, kun paras palkka ikinä on turpaan ottaminen Hildalta...

Lisäksi tehty päivittäin hinakävelyn harjoittelua tehostettuna. Se on tuntunut on kehittyvän treenien myötä. Kelminaattori on helpommin "läsnä" hihnassa eikä pyri koko aikaa kaahottamaan hajulta toisell. Pystyy siis jo malttamaan mieltään kuullessaan lähellä- olo käskyn. Toki kotona ei olla päästy harjoittelemaan kunnon häiriössä, kun täällä maalla metsän keskellä niitä uusia hajuja ja ärsykkkeitä ei tule niin kauhean usein. Kai täältä korvesta pitäisi joskus uskaltautua ihmistenkin ilmoille koirien kanssa...