Treenipäiväkirjaa vk 42

 Ma 16.10. - Perus hallintatreenit

Tuttu treenikaveri ja ekstrahäiriönä kouluttajan oma koira, eli toisin sanoen vieras koira.

Treenin highlightit:

• Tutun treenikoirakon ohitukset ovat jo "liian helppoja",  joten kouluttaja kaiveli autostaan nuoren rottweiler-narttunsa lisähaasteeksi.

• Treenin aikana sain myös uuden ahaa-elämyksen. Kelmi alkoi haukkumaan "jännähaukkuaan" viereiseen metsään, haistoi siellä jotain epäilyttävää. Haukkumisesta huolimatta pysyin itse rauhallisena ja pystyin rauhoittamaan koiraa matalalla, rauhallisella äänellä ollen sen vierellä silittäen rauhoittavasti. Näin vaan äijä rauhoittui, hiljeni ja alkoi päästä takaisin kuulolle. Tämä oli oikeasti ensimmäinen kerta, kun tuossa tilanteessa koin saaneeni koiran rauhoittumaan omalla toiminnallani eikä niin, että koira rauhoittui vasta kun oli siihen valmis meikäläisen hermostuessa vieressä.

• Lisäksi toki uusi ihana naishäiriö teki Kelmille tosi hyvää ja sain taas varmuutta siihen, että ainakin kun sen kanssa yksin kulkee, niin pystyn ainakin tietynlaisissa tilanteissa pitämään sen hallinnassa :) Eli tältä osin ehkä jännitys alkaisi jopa hävitä, jee!

Törkyhyvä treeni siis! Juuri tällaista onnistumisen (ja oman mielen hallitsemisen) tunteita tarvitsen tämän koiran kanssa! Tämän tyyppisten tilanteiden avulla saan ehkä hallinnan tuntua tuohon koiraan ja ehkä se jännityskin sieltä sitten alkaa joskus hälvenemään :)

Ke 18.10. - Sirun tarkistustreenit kotona

Porukat oli meillä käymässä, joten valjastin isän tekemään sirun tarkistusta Kelmille muutaman kerran.
Taitaa tuttujen ihmisten kanssa olla aivan liian helppoa touhua jätkylälle. Painoi vaan itseään voimakkaammin "sirun lukijaa" vasten, että "Kivat rapsuttelut, tätä lisää!" :D

To 19.10. - Luopumistreenit kotona

Samalla tyylillä kuin aiemminkin, eli Hildaa palkkana käyttäen pari toistoa. Kauheaa sennukoiran hyväksikäyttöä!

Muita treenejä ei tällä viikolla ollutkaan, perjantaina startattiin aikalailla suoraan töistä Siilinjärvelle lauantain luonnetestiä varten. Lokakuu on kyllä kaikkinensa ollut todella laiska treeni kuukausi. Tietty laatu korvaa määrän, ainakin tuo maanantain onnistuminen kompensoi muuten laiskaa viikkoa. Hihnakäyttäytymisen suhteen olen kylläkin pitänyt jo aika korkeaa rimaa tutuissa paikoissa ja alkaa tuntua paikoitellen siltä, että harjoittelusta olisi hyötyäkin. Uusissa hajuissa tuoksujen vetovoima on kyllä silti aikamoinen... eli ihmisten imoille sitä ois päästävä pikkuhiljaa. Koirat kyllä ovat nauttineet, kun ovat saaneet riehua pihalla vapaana taas enemmän.

Treenipäiväkirjaa vk 41

Ma 9.10. - Hallintatreenit

Tutun treeniparin kanssa koiraohituksia ja erilaisiin yllättäviin häiriöihin reagointia (tai siis reagoimattomuutta)

Treenien highlightit:

• Pääsimme tekemään vikat ohitukset onnistuneesti niin, että koirien kyljet hipoivat toisiaan 
• Koirat vastakkain perusasennossa istumassa tarkkaavaisena ohjaajaan päin
• Kouluttajan aiheuttamat häiriöt (erilaiset leluista tulevat äänet (helinä, piippaus yms) ihan kohdalla naaman edestä lentävä lelu yms 
• "Käsittely" harjoittelua kokeiden sirun tarkistusta varten. Rötkylä istumaan sivuttain kouluttajan eteen, minä rötkylän edessä. Annoin "Tarkki" -käskyn ja kouluttaja käytti piippaavaa sammakkolelua sekä vauvan helistintä vuorotellen Kelmin niskassa. Sammakkoon ei reagoinut, mutta helistimen ääneen reagoi ekalla kerralla ihmetellen, toisella kerralla ei mitenkään. Piti vain katsekontaktin minussa tosi hienosti! Pikkuhiljaa eteenpäin tässäkin!

Viimeisessä harjoitteessa Kelmin piti jäädä vielä viereeni odottamaan, kun treenikaverin koiralle tehtiin sama harjoite ja tällainen "turhanpäiväinen" odottelu on selkeästi liikaa nuoren herran mielenlaadulle. Harjoite alkoi korkealla sopraanoääntelyllä, joka loppui käskystä. Kylläkin tilalle tuli uusi koiratanssin muoto: *erseenhetkutus. Takamus heilui vähän väliä sinne tänne, eli hiljentyminen ei suinkaan osoittanut jätkän rauhoittumista vaan sen nerokkuutta. Näyttää äijä tietävän mamman hermostuvan oopperaesityksistä ja repeilevän tanssiharjoituksille. Jatkossa siis harjoitellaan lisää tätä perusasennossa "passiivisen aktiivisesti" odottelua. Tällä hetkellä vaihtoehtoja on kaksi: 1) käy lepäämään 2) heiluta sitä peppuu.

Yleisesti ottaen kivat ja hyödylliset treenit. Näistä saa pikkuhilijaa varmuutta siihen, että vaikeammatkin häiriöt helpottaa, kun pysyy itse suoraselkäisenä, rauhallisena ja reiluna koiralle. Lähtötilannehan on ollut noin kuukausi sitten se, että Kelmi ei lopettanut ääntelyään missään vaiheessa treenikaverin koiran ollessa vieressä hihnakävelyllä. Treenimoodiin päästyään ja aktiivisesti tehdessään ei välitä kaverista, mutta perushallintatreeneissä lähti mopo keulimaan suht helpostikin. Missään nimessä jätkä ei ole aggressiivinen tai "rähjä", sen mielestä vaan kaikki maailman koirat ansaitsevat juuri hänet painiseurakseen ja sitäpä sitten ilmineeraa oopperoillaan. Tästä on siis tultu tosi hienosti eteenpäin! Ohitukset tien eri puolilla ei missään vaiheessa ole ollut ongelma, niissä maksimissaan on yrittänyt vängätä kaverin luokse, mutta ilman ääniefektejä. Suoraan kohti,läheltä ohittavat ja jo kaukaa nähtävät koirakot on olleet välillä haastavia, vähän ohitettavasta koirakosta riippuen. Pari kertaa on rähähtänyt, jos toinen on oikein pullistellen tullut kohti (tai jos on todella läheltä esim. metsäpolun risteyksestä yllättäen säikäyttänyt), mutta yleensä ongelma on juuri se, etten saa kontaktia koiraan ja se vain pyrkii toisen koiran luo täydellä nelivedolla vetäen pahimmissa tapauksissa oopperasooloaan.

Pe 13.10. - Luopumistreenit

Taas tutun treenikaverin kanssa. Ideana saada jätkä keskittymään huolimatta kovastakin häiriöstä. Aloitettiin ihan perusjutulla, eli perusasennossa pysymisessä ja katsekontaktin pitämisessä vaikka toinen koira touhuaisi mitä.

Tämän lisäksi välillä myös paikkamakuuta yhtäläisessä häiriössä. Sivulla pysyminen on äijälle selkeästi haastavampaa kuin paikkamakuu, liittyy luultavammin siihen, että paikkamakuussa minä siirryn kauemmaksi, ikään kuin muutun kiinnostavammaksi, koska täytyy seurata, etten lähde karkuun. Perusasennossa koira taas ikään kuin "tuntee" mut koko ajan vierellään, jollon sen keskittyminen herpaantuu helpommin. Tämä nyt on vain mun omaa pähkäilyä, en siis tiedä pitääkö paikkansa, voihan se olla, että Kelmin mielestä perusasennossa tönöttäminen vaan on niiiiin nähty, ettei kiinnosta pätkääkään.

La 14.10. - Luopumistreenit kotona

Luopumistreeniä kotipihassa: Perusasennon pysyessä oikeanlaisena ja kontaktin katkeamattomana palkkasin Hildalla :D Eli Hilda pöhköili pihassa omiaan; kun Kelmi-mies malttoi tarpeeksi kauan, palkkana vapautus ja kunnon häröilysekoilut Hildan kans. Hetken päästä sama uudelleen. En tehnyt tätä kuin pari kertaa, koska jostain haastetta ei tästä harjoitteesta puuttunut. Oli niin sanoakseni tehokas pikatreeni... tai siis no, tehokas varmaan jollain asteella. En tiedä korreloiko tämä tilanne miten koekentille, koska harvoinpa siellä Kelmin BFF sattuu flirttaillen juoksemaan vapaana pallo suussaan :D

Hiukan välillä epäilyttää kelminaattorin mielenterveys, kun paras palkka ikinä on turpaan ottaminen Hildalta...

Lisäksi tehty päivittäin hinakävelyn harjoittelua tehostettuna. Se on tuntunut on kehittyvän treenien myötä. Kelminaattori on helpommin "läsnä" hihnassa eikä pyri koko aikaa kaahottamaan hajulta toisell. Pystyy siis jo malttamaan mieltään kuullessaan lähellä- olo käskyn. Toki kotona ei olla päästy harjoittelemaan kunnon häiriössä, kun täällä maalla metsän keskellä niitä uusia hajuja ja ärsykkkeitä ei tule niin kauhean usein. Kai täältä korvesta pitäisi joskus uskaltautua ihmistenkin ilmoille koirien kanssa...

Treenipäiväkirjaa vk 40

Olen kirjannut luonnoksiin treenipäiväkirjaa viikko kerrallaan, mutta en ole viitsinyt näitä julkaista ilman kuvia koneen temppuillessa kuvien käsittelyohjelman kanssa. Näissä sitten on hiukan vanhempaa kuvasatoa ja pari viikkoa vanhaa treeniäkin, mutta parempi kai sekin kuin lukea lokakuun treenipäiväkirjaa joskus helmikuussa?

Pe 6.10. Siirtymis- treenit

Ajatuksena saada Kelmi-mies mahdollisimman nopeasti orientoitumaan työntekoon. Tällä hetkellä isoin ongelma on siinä, että rötkylällä kestää, että se pystyy luopumaan ympäristön häiriöistä ja keskittymään minuun. Se taas saa minut turhautumaan ja sitten jännittämään, että mitenkähän tässä käy. Hallittujen, oikeassa mielentilassa tehtyjen siirtymisten opettelu on siis ehdottoman tärkeässä roolissa myös oma mielentilani hallitsemiseksi.

Treenit meni yllättävän hyvin, vaikkakin aluksi tuntui nihkeältä. Nuoren miehen nenä kävi jatkuvasti treenikaverin suuntaan ja muihin urheilukentän läheisyydessä olleisiin häiriöhin päin. Pienellä huijaamisella (houkuttelulla, hyi mua) sain kuitenkin miekkosen huomion ja oikeassa mielentilassa ulos autosta. Treenikaverin suorittaessa omaa suoritustaan (Kelmi odotteluvuorossa makuulla) tyypillä tippui kiinnostus uudestaan, tämän jälkeen menikin hetki oikean moodin löytämiseksi ennen kuin päästiin tekemään omaa ensimmäistä suoritusta. Tästä eteenpäin rötkylä suoriutuikin jo yllättävän hyvin! Ekan kierroksen alussa jouduin pari kertaa muistuttamaan, että nyt tehään yhdessä töitä, mutta tämän jälkeen työinto oli todella hyvä!

Kentälle siirtymisten lisäksi harjoiteltiin itsehillintää/luopumista, eli toisen koirakon tehdessä seuruuta kelminaattorin piti pysyä vierelläni maassa ehjässä kontaktissa. Kontakti ei siis saanut hajota edes suorittavan koirakon palkkauksen aikana. Miekkonen yllättikin tässä ja keräili turhaumansa energiat itse suoritukseen eikä alkanut pölvästöimään odottelun aikana. Aikamoinen jätkä! Mitä pidempiä aikoja koira oli maassa, sitä tehokkaampaa seuruuta se tarjosi. Kotiläksyjä ei tällä kertaa tullut, vajaan viikon lepo (ma 2.10 oli hallintatreenit, muuta ei olla koko viikolla tehty) oli selkeästi tehnyt hyvää molemmille! :)

Su 8.10 Sirun tarkistuksen treenausta kotona

Ajatuksena siis opettaa Kelmille vihjesana sirun tarkistusta varten. Samalla tyylillä jätkälle on opetettu hampaiden tarkistaminen näyttelyitä varten ja se toimi todella hyvin, joten oletan tämänkin olevan suuressa roolissa koetilanteen hallinnan suhteen. Ideana on yksinkertaisesti opettaa rötkylälle vihjesana, joka kertoo sille mitä seuraavaksi tapahtuu. Eli kohta tulee niskaan jonkibnmoinen aparaatti, joka saattaa pitää tai olla pitämättä jonkinmoista ääntä ja siitä ei saa välittää. Tämän onnistuessa se saa palkan, eli käytännössä temppu muiden joukossa :)

Kuva: Ulla Keituri

Kaiken kaikkiaan treeni viikko oli laiskahko, mutta Bh-koettelemuksen jälkeen taisi tehdä hyvää kummallekin.