Bh-koe osa 2

Rehellisesti  sanottuna bh-koe epäonnistui muutamasta syystä johtuen:

1) Minun jännitys

2) Omistaja-koira suhteen puutteet

3) Hallinnan puute

Nämä kaikki kolme tekijää nivoutuvat aika vahvasti toisiinsa. Jännitän osittain siksi, etten luota Kelmin suoriutumiseen. En luota koiraan sen takia, että hallinta on puutteellinen. Koirakaan ei oikein luota minuun, koska jännittäessäni muutun epävarmaksi. Minun muuttuessa epävarmaksi Kelmi kokee joutuvansa tekemään päätöksiä itse ja ne sitten ovat esimerkiksi tämä sirun tarkistuksen aikana tapahtunut haukkuminen ja väistäminen. 

Näistä kolmesta minun on tietysti helpointa syyttää jännittämistä, mutta rehellisesti sanottuna Kelmi ei ole täysin hallinnassa, enkä luota koiraan niinkään paljoa, kuin se ehkä ansaitsisi. Ohjaamiseni muuttuu siis epävarmaksi, minkä koira lukee minun epävarmuutena ja tekee siitä omalle luonnolleen sopivat johtopäätökset. Hallinnan suhteen meillä on siis paljonkin tekemistä. Hallintaan kuuluu mielestäni myös koiran "mielentilan" hallinta, eli se, että koiran "intoa"/ kiihkoa ei päästetä nousemaan oman toimintakyvyn kynnyksen yli. Tavoitteena on siis koira, joka pysyy mielentilaltaan koko ajan alueella, jossa se pystyy ottamaan käskyjä vastaan ja toimimaan niiden mukaisesti. Pääsääntöisestihän meillä ei tätä ongelmaa ole Kelmin kanssa, se ennemminkin valahtaa sijaistoimintojen (haistelu) puolelle helposti paineistuessaan. Tässä tilanteessa on ennemminkin kyse (minun mielestä) meidän välisestä suhteesta kuin hallinnasta, vaikka Kelmihän paineistuu, kun minä jännityn tai turhaudun, joka taas tapahtuu tilanteissa, joissa en ole varma Kelmin hallinnasta. Ainut tilanne, missä Kelmillä ikään kuin "keittää yli" on tietynlaisten vieraiden miesten kohtaaminen. Jännitystilan mennessä tietyn kynnyksen yli, se ei enää pysty rauhoittumaan ennen kuin jännityksen aiheuttaja on tarpeeksi kaukana ja se tuntee olevansa turvassa. Pahimmillaan sekään ei riitä, vaan Kelmi tarvitsee jotain muuta mietittävää pästäkseen yli huonosta mielentilasta ja pystyäkseen keskittymään mihinkään muuhun. Toki ihan puhdasta kurittomuuttakin saattaa tietyissä tilanteissa tulla vastaan, vaikka Kelmi-mies onkin pääsääntöisesti mukavan kuuliainen koirakansalainen.

Itselleni koiranomistajana herkin paikka on omistaja-koira suhde. Tekee aika pahaa myöntää, että oma suhde koiraan kaipaisi kehittämistä. Siitä tulee jotenkin tosi epäonnistunut fiilis... senhän pitäisi olla koirankouluttamisen peruspilari, että suhde on kunnossa! Huolimatta siitä, minun on pakko myöntää, että kyllä Kelmin ja minun välinen suhde kaipaa pientä paikkailua. Suurin kompastuskivi on tällä hetkellä nimenomaan mun oma epävarmuus ohjaaajana: pelkään niin kauheasti tekeväni virheen, josta koira ei palaudu, että jätän helposti koiran yksin juuri niinä hetkinä, kun se tarvitsisi tukea ja vahvistusta.

Jatkossa keskitymmekin ohjatuissa treeneissä nimenomaan näihin yllä mainittuihin haasteisiin. Liikkeitä ei enää niinkään tarvitse jumppailla, koska Kelmi osaa ne teknisesti hyvin, kunhan vaan pysyyvät muistissa. Lähiviikot tahkotaan siis ihan perushallintaa. Tavoitteena on luoda varmuutta minulle ohjaajana ja Kelmille luottoa ohjaajaan itsehillinnän ja kurinalaisuuden lisäksi. Näiden myötä alan toivottavasti luottamaan koiraan ja sitä kautta jännityksenkin pitäisi kaiken järjen mukaan vähetä edes vähän. Eli vaikka jatkossa treenipäiväkirja täyttyykin ihan muista kuin tottisjutuista, on lähitavoitteena yhä BH!

Alla hyvä esimerkki hallinnasta Hildan tyyliin