Mölli-toko 11.2.2018

Kävin Kelmin kanssa joku aika sitten mölli-tokossa. Olen vain saanut survottua kalenterini niin täyteen kaikenlaista aktiviteettia, ettei ole ollut tarpeeksi aikaa ja energiaa istua koneen äärellä kuin kuvien läpikäymiseen... Tässä nyt kuitenkin pientä muisteloa kokeesta. Parempi myöhään kun ei milloinkaan ;) Ja käytiinhän me tammikuussa Turussa näyttelyssäkin piipahtamassa, josta myös on teksti vielä julkaisematta, pikkuhiljaa :D

Jännitin (tietenkin) etukäteen miten Kelmi reagoi halliolosuhteisiin. Pentuna käydessämme sisätreeneissä jatkuvana ongelmana oli ovesta liikkuvat ihmiset: joka kerta kun ovi avautui, Kelmi reagoi voimakkaasti ja treenin tekeminen loppui aikalailla siihen. Näistä ajoista on kuitenkin kulunut jo pari vuotta ja Kelmi on kasvanut paljon, joten hölmöähän se olisi ollut jättää koe kokeilematta parin vuoden takaisen ongelman vuoksi.

Kuva: Jessica Varjonen

Paikalle päästyäni jätin ilmoittautumisen ajaksi auton ikkunan auki, jotta kelminaattori saisi jo pientä mielikuvaa alueen hajumaailmasta ja aikaa tottua uuteen paikkaan. Ennen halliin menoa hengailimme hetken pihalla ihmetellen maailman menoa ja ikään kuina antaen Kelmin "laskeutua" uuteen ympäristöön rauhassa. Halliin mennessämme siellä ei vielä ollut ketään muuta, joten sain hetken tehdä "motivaatio-jumppaa" (palkkaan perusasennosta nopeasti ja iloisesti, toistoja tulee paljon) yksistäni. Muutaman minuutin päästä halliin alkoi valua muutakin porukkaa, joten sain samalla vahvistettua kakaralle fiilistä siitä, että huolimatta kaikesta uudesta, me ollaan paikalla tiiminä tekemässä hommia eikä hoopoilemassa ja flirttailemassa koirakamuille.

Alkulämpät meni ennakko-odotuksia paremmin, vaikka joku ovesta tullut saikin kerran pidemmän tuijotuksen ja pieni kiristyminen oli lähellä. Tilanteesta kuitenkin selvittiin ilman suurempia tunteenpurkauksia ja pian olikin jo luoksepäästävyyden ja paikkamakuun vuoro. Jännitys oli aika hurja lähtiessäni luoksepäästävyyden tarkistuksesta kohti paikkamakuu kohtaa. Näin jälkiviisaana olisi ollut viisaampaa pysähtyä hetkeksi kentän reunalle, hengähtää, ottaa kontakti koiraan ja lähteä vasta sitten siirtymään kentälle. Huonosta valmistautumisesta johtuen Kelmillä meni pasmat aika pahasti sekaisin: ekalla käskyllä ei jäänyt paikalleen, tarjosi seuraamista ja toisen käskyn jälkeen jäi paikalleen, mutta karkasi luokseni (olin n. 5m päässä kasvot koiraan päin) ennen 1min aikarajan umpeutumista.

Kuva: Jessica Varjonen

Loppuosa kokeesta menikin sitten jo paljon paremmin. Hetken hämminkiä kentälle siirtymisessä lukuunottamatta (Kelmillä katosi taas täysin ajatus, mitä tapahtuu, mutta onneksi liikkenohjaaja ja tuomari odottivat sen aikaa, että sain koiran ajatukset oikeaan hetkeen, samasta syystä kuin paikkamakuuseen siirtymisessä) olen hyvinkin tyytyväinen suoritukseemme. Seuraamisen tunnisti seuraamiseksi ja muutkin liikkeet olivat tunnistettavia. Este-hyppyä emme olleet testanneet sitten kesän 2015 jälkeen kertaakaan, mainitsin siitä kentälle saapuessani tuomareille ja saimme luvan suorittaa tarvittaessa hypyn useampaan kertaan. Tätä mahdollisuutta sitten käytimmekin hyväksemme.

Tässä vielä pisteet tuomarin kommenttien kera. Äärimmäisen tyytyväinen olen liikkestä maahanmenoon. Se me osataan! :)

Paikallamakuu 1min:                               0p    (2 käskyä, karkasi 2 krt)
Seuraaminen:                                           8p    (liikkeelle ennen LO käskyä, hyvä kontakti)
Maahan meno seuraamisen yhteydessä:  9,5p (hieno! 2 käskyä)
Luoksetulo:                                              8p    (alku levoton, eteentulo hyvä, levoton taas, hyvä vaihto)
Noutoesineen pitäminen:                         9p    (otti hyvin, mälvi)
Kauko-ohjaus:                                         8p     (2 käskyä, ryömi eteen, 2 käskyä)
Estehyppy:                                               5p     (2 käskyä) + toim huom, 3 yritystä :D
Kokonaisvaikutelma:                              8p     (ympäristö häiritsi, yritystä on)

Tästä on hyvä suunnata katseita kohti seuraavia möllikokeita ja virallisia toko-kokeita, joita on ajatuksissani käydä ainakin yksi suorittamassa pohjustavana harjoitteena ennen seuraavaa Bh-yritelmää.

Treenipäiväkirjaa vk 43

Ti 24.10. - Luopumistreenit ja hihnalenkkeilyä julkisilla paikoilla

Tästä treenistä ei kyllä paljoa jäänyt seuraaville sukupolville kerrottavaksi. Tarkoituksena oli tehdä treeniä, jossa jätkä häiriöstä huolimatta pystyisi pitämään perusasennossa kontaktin ja kiinnostuksen minussa pidempään kuin 5-10sek. Perusasennon ylläpitäminen on ollut lähiaikoina Kelmille hankalaa.

Ympäristö oli suhteellisen haastava, S-marketin pyörätelineiden välittömässä läheisyydessä. Siltikin hiukan petyin, ettei yhtään oikeasti onnistunutta suoritusta tullut. Jätkän keskittyminen pitää hyvin sen viitisen sekuntia, tämän jälkeen alka joko peppu heilumaan, suu käymään tai reagoimaan häiriöihin. Oman mielenterveyteni vuoksi ja saadakseni hyvän päätöksen treenille tehtiin vielä samaisella parkkipaikalla hiukan syrjemmässä seuruuta. Yllätyksekseni se meni todella hienosti , vaikkei varmaan pariin viikkon ole häiriössä seuruuta tehty.

Pieni noin kilsan mittainen hinalenkki kummankin sankarin kanssa vielä treenien päätteeksi muutamalla onnistuneella (tien eri puolilla) koiraohituksella ja fiilis olikin hyvä palaillessa takaisin kotia huolimatta epäonnistuneesta "päätreenistä".

Perusasento on niiiin nähty!

 To 26.10. - Perusasennon motivaatiojumppaa

Ohjatut treenit, häiriönä tuttu treenipari. Kävin läpi kouluttajan kanssa perusasennon ongelmaa ja siinä on käynyt vähän kuin epäilinkin: Kelmi on urautunut. Olen siis palkannut sitä epähuomiossa aina noin viiden sekunnin kohdalla ja rötkylähän tietysti odottaa palkkaa juurikin siinä, se on aina ennenkin palkan saanut. Jatkossa jumpataan perusasentoa "koiraa yllättäen", eikä vanhaa kaavaa noudattaen.

Viiden sekunnin jälkeen keskittyminen oli luokkaa tämä

Treenien highlightit

• Perusasento muuttui taas iloisemmaksi ja aktiivisemmaksi parin erilaisen toiston jälkeen.
• Saimme kehuja autosta poistumisesta. Meillähän on ollut treenien alussa hiukan hakemista oikean mielentilan suhteen. Tällä kertaa Kelmi ei kiinnittänyt mihinkään muuhun huomiota kuin minuun ja tuli todella keskittyneesti ja innoissaan autosta "kentälle". Pienen breikin jälkeen toinen autosta poistuminen oli vielä parempi, itsekin huomasin tässä muutoksen! Ja tätä ei olla mitenkään harjoiteltu eli onkohan näin, että vähän laiskemmin treenaaminen tekee hyvää kelminaattorinkin päälle aika aktiivisen treenisyksyn jälkeen.

La 28.10. - Perusasennon motivaatiotreeniä ja eteentulon muistuttelua.

Torstain treeneistä saadun ohjeistuksen mukaan perusasento-jumppaa ja muutama eteentulo -harjoite. Perusasennossa säilyi sama into, mikä löydettiin torstaina häiriöstä huolimatta. Eteentulot olivat hiukan vinoja ja vikalla kerralla vauhtikin hiljeni raviksi laukan sijaan, keskittyminen pysyi kuitenkin minussa.

Kelmillähän on ollut kireyksiä takajaloissa sekä lannerangassa syksyn mittaan ja kirputtelun syytä on yritetty jahistaa noin kuukauden ajan. Muutos eteentulon vauhdissa (keskittymisen ollessa kuitenkin täysin kohdillaan) oli sen verran selkeä, että taidan varailla aikaa osteopaattiselle hierojalle vielä tälle vuodelle perushierontojen lisäksi...

Treenipäiväkirjaa vk 42

 Ma 16.10. - Perus hallintatreenit

Tuttu treenikaveri ja ekstrahäiriönä kouluttajan oma koira, eli toisin sanoen vieras koira.

Treenin highlightit:

• Tutun treenikoirakon ohitukset ovat jo "liian helppoja",  joten kouluttaja kaiveli autostaan nuoren rottweiler-narttunsa lisähaasteeksi.

• Treenin aikana sain myös uuden ahaa-elämyksen. Kelmi alkoi haukkumaan "jännähaukkuaan" viereiseen metsään, haistoi siellä jotain epäilyttävää. Haukkumisesta huolimatta pysyin itse rauhallisena ja pystyin rauhoittamaan koiraa matalalla, rauhallisella äänellä ollen sen vierellä silittäen rauhoittavasti. Näin vaan äijä rauhoittui, hiljeni ja alkoi päästä takaisin kuulolle. Tämä oli oikeasti ensimmäinen kerta, kun tuossa tilanteessa koin saaneeni koiran rauhoittumaan omalla toiminnallani eikä niin, että koira rauhoittui vasta kun oli siihen valmis meikäläisen hermostuessa vieressä.

• Lisäksi toki uusi ihana naishäiriö teki Kelmille tosi hyvää ja sain taas varmuutta siihen, että ainakin kun sen kanssa yksin kulkee, niin pystyn ainakin tietynlaisissa tilanteissa pitämään sen hallinnassa :) Eli tältä osin ehkä jännitys alkaisi jopa hävitä, jee!

Törkyhyvä treeni siis! Juuri tällaista onnistumisen (ja oman mielen hallitsemisen) tunteita tarvitsen tämän koiran kanssa! Tämän tyyppisten tilanteiden avulla saan ehkä hallinnan tuntua tuohon koiraan ja ehkä se jännityskin sieltä sitten alkaa joskus hälvenemään :)

Ke 18.10. - Sirun tarkistustreenit kotona

Porukat oli meillä käymässä, joten valjastin isän tekemään sirun tarkistusta Kelmille muutaman kerran.
Taitaa tuttujen ihmisten kanssa olla aivan liian helppoa touhua jätkylälle. Painoi vaan itseään voimakkaammin "sirun lukijaa" vasten, että "Kivat rapsuttelut, tätä lisää!" :D

To 19.10. - Luopumistreenit kotona

Samalla tyylillä kuin aiemminkin, eli Hildaa palkkana käyttäen pari toistoa. Kauheaa sennukoiran hyväksikäyttöä!

Muita treenejä ei tällä viikolla ollutkaan, perjantaina startattiin aikalailla suoraan töistä Siilinjärvelle lauantain luonnetestiä varten. Lokakuu on kyllä kaikkinensa ollut todella laiska treeni kuukausi. Tietty laatu korvaa määrän, ainakin tuo maanantain onnistuminen kompensoi muuten laiskaa viikkoa. Hihnakäyttäytymisen suhteen olen kylläkin pitänyt jo aika korkeaa rimaa tutuissa paikoissa ja alkaa tuntua paikoitellen siltä, että harjoittelusta olisi hyötyäkin. Uusissa hajuissa tuoksujen vetovoima on kyllä silti aikamoinen... eli ihmisten imoille sitä ois päästävä pikkuhiljaa. Koirat kyllä ovat nauttineet, kun ovat saaneet riehua pihalla vapaana taas enemmän.

Treenipäiväkirjaa vk 41

Ma 9.10. - Hallintatreenit

Tutun treeniparin kanssa koiraohituksia ja erilaisiin yllättäviin häiriöihin reagointia (tai siis reagoimattomuutta)

Treenien highlightit:

• Pääsimme tekemään vikat ohitukset onnistuneesti niin, että koirien kyljet hipoivat toisiaan 
• Koirat vastakkain perusasennossa istumassa tarkkaavaisena ohjaajaan päin
• Kouluttajan aiheuttamat häiriöt (erilaiset leluista tulevat äänet (helinä, piippaus yms) ihan kohdalla naaman edestä lentävä lelu yms 
• "Käsittely" harjoittelua kokeiden sirun tarkistusta varten. Rötkylä istumaan sivuttain kouluttajan eteen, minä rötkylän edessä. Annoin "Tarkki" -käskyn ja kouluttaja käytti piippaavaa sammakkolelua sekä vauvan helistintä vuorotellen Kelmin niskassa. Sammakkoon ei reagoinut, mutta helistimen ääneen reagoi ekalla kerralla ihmetellen, toisella kerralla ei mitenkään. Piti vain katsekontaktin minussa tosi hienosti! Pikkuhiljaa eteenpäin tässäkin!

Viimeisessä harjoitteessa Kelmin piti jäädä vielä viereeni odottamaan, kun treenikaverin koiralle tehtiin sama harjoite ja tällainen "turhanpäiväinen" odottelu on selkeästi liikaa nuoren herran mielenlaadulle. Harjoite alkoi korkealla sopraanoääntelyllä, joka loppui käskystä. Kylläkin tilalle tuli uusi koiratanssin muoto: *erseenhetkutus. Takamus heilui vähän väliä sinne tänne, eli hiljentyminen ei suinkaan osoittanut jätkän rauhoittumista vaan sen nerokkuutta. Näyttää äijä tietävän mamman hermostuvan oopperaesityksistä ja repeilevän tanssiharjoituksille. Jatkossa siis harjoitellaan lisää tätä perusasennossa "passiivisen aktiivisesti" odottelua. Tällä hetkellä vaihtoehtoja on kaksi: 1) käy lepäämään 2) heiluta sitä peppuu.

Yleisesti ottaen kivat ja hyödylliset treenit. Näistä saa pikkuhilijaa varmuutta siihen, että vaikeammatkin häiriöt helpottaa, kun pysyy itse suoraselkäisenä, rauhallisena ja reiluna koiralle. Lähtötilannehan on ollut noin kuukausi sitten se, että Kelmi ei lopettanut ääntelyään missään vaiheessa treenikaverin koiran ollessa vieressä hihnakävelyllä. Treenimoodiin päästyään ja aktiivisesti tehdessään ei välitä kaverista, mutta perushallintatreeneissä lähti mopo keulimaan suht helpostikin. Missään nimessä jätkä ei ole aggressiivinen tai "rähjä", sen mielestä vaan kaikki maailman koirat ansaitsevat juuri hänet painiseurakseen ja sitäpä sitten ilmineeraa oopperoillaan. Tästä on siis tultu tosi hienosti eteenpäin! Ohitukset tien eri puolilla ei missään vaiheessa ole ollut ongelma, niissä maksimissaan on yrittänyt vängätä kaverin luokse, mutta ilman ääniefektejä. Suoraan kohti,läheltä ohittavat ja jo kaukaa nähtävät koirakot on olleet välillä haastavia, vähän ohitettavasta koirakosta riippuen. Pari kertaa on rähähtänyt, jos toinen on oikein pullistellen tullut kohti (tai jos on todella läheltä esim. metsäpolun risteyksestä yllättäen säikäyttänyt), mutta yleensä ongelma on juuri se, etten saa kontaktia koiraan ja se vain pyrkii toisen koiran luo täydellä nelivedolla vetäen pahimmissa tapauksissa oopperasooloaan.

Pe 13.10. - Luopumistreenit

Taas tutun treenikaverin kanssa. Ideana saada jätkä keskittymään huolimatta kovastakin häiriöstä. Aloitettiin ihan perusjutulla, eli perusasennossa pysymisessä ja katsekontaktin pitämisessä vaikka toinen koira touhuaisi mitä.

Tämän lisäksi välillä myös paikkamakuuta yhtäläisessä häiriössä. Sivulla pysyminen on äijälle selkeästi haastavampaa kuin paikkamakuu, liittyy luultavammin siihen, että paikkamakuussa minä siirryn kauemmaksi, ikään kuin muutun kiinnostavammaksi, koska täytyy seurata, etten lähde karkuun. Perusasennossa koira taas ikään kuin "tuntee" mut koko ajan vierellään, jollon sen keskittyminen herpaantuu helpommin. Tämä nyt on vain mun omaa pähkäilyä, en siis tiedä pitääkö paikkansa, voihan se olla, että Kelmin mielestä perusasennossa tönöttäminen vaan on niiiiin nähty, ettei kiinnosta pätkääkään.

La 14.10. - Luopumistreenit kotona

Luopumistreeniä kotipihassa: Perusasennon pysyessä oikeanlaisena ja kontaktin katkeamattomana palkkasin Hildalla :D Eli Hilda pöhköili pihassa omiaan; kun Kelmi-mies malttoi tarpeeksi kauan, palkkana vapautus ja kunnon häröilysekoilut Hildan kans. Hetken päästä sama uudelleen. En tehnyt tätä kuin pari kertaa, koska jostain haastetta ei tästä harjoitteesta puuttunut. Oli niin sanoakseni tehokas pikatreeni... tai siis no, tehokas varmaan jollain asteella. En tiedä korreloiko tämä tilanne miten koekentille, koska harvoinpa siellä Kelmin BFF sattuu flirttaillen juoksemaan vapaana pallo suussaan :D

Hiukan välillä epäilyttää kelminaattorin mielenterveys, kun paras palkka ikinä on turpaan ottaminen Hildalta...

Lisäksi tehty päivittäin hinakävelyn harjoittelua tehostettuna. Se on tuntunut on kehittyvän treenien myötä. Kelminaattori on helpommin "läsnä" hihnassa eikä pyri koko aikaa kaahottamaan hajulta toisell. Pystyy siis jo malttamaan mieltään kuullessaan lähellä- olo käskyn. Toki kotona ei olla päästy harjoittelemaan kunnon häiriössä, kun täällä maalla metsän keskellä niitä uusia hajuja ja ärsykkkeitä ei tule niin kauhean usein. Kai täältä korvesta pitäisi joskus uskaltautua ihmistenkin ilmoille koirien kanssa...

Treenipäiväkirjaa vk 40

Olen kirjannut luonnoksiin treenipäiväkirjaa viikko kerrallaan, mutta en ole viitsinyt näitä julkaista ilman kuvia koneen temppuillessa kuvien käsittelyohjelman kanssa. Näissä sitten on hiukan vanhempaa kuvasatoa ja pari viikkoa vanhaa treeniäkin, mutta parempi kai sekin kuin lukea lokakuun treenipäiväkirjaa joskus helmikuussa?

Pe 6.10. Siirtymis- treenit

Ajatuksena saada Kelmi-mies mahdollisimman nopeasti orientoitumaan työntekoon. Tällä hetkellä isoin ongelma on siinä, että rötkylällä kestää, että se pystyy luopumaan ympäristön häiriöistä ja keskittymään minuun. Se taas saa minut turhautumaan ja sitten jännittämään, että mitenkähän tässä käy. Hallittujen, oikeassa mielentilassa tehtyjen siirtymisten opettelu on siis ehdottoman tärkeässä roolissa myös oma mielentilani hallitsemiseksi.

Treenit meni yllättävän hyvin, vaikkakin aluksi tuntui nihkeältä. Nuoren miehen nenä kävi jatkuvasti treenikaverin suuntaan ja muihin urheilukentän läheisyydessä olleisiin häiriöhin päin. Pienellä huijaamisella (houkuttelulla, hyi mua) sain kuitenkin miekkosen huomion ja oikeassa mielentilassa ulos autosta. Treenikaverin suorittaessa omaa suoritustaan (Kelmi odotteluvuorossa makuulla) tyypillä tippui kiinnostus uudestaan, tämän jälkeen menikin hetki oikean moodin löytämiseksi ennen kuin päästiin tekemään omaa ensimmäistä suoritusta. Tästä eteenpäin rötkylä suoriutuikin jo yllättävän hyvin! Ekan kierroksen alussa jouduin pari kertaa muistuttamaan, että nyt tehään yhdessä töitä, mutta tämän jälkeen työinto oli todella hyvä!

Kentälle siirtymisten lisäksi harjoiteltiin itsehillintää/luopumista, eli toisen koirakon tehdessä seuruuta kelminaattorin piti pysyä vierelläni maassa ehjässä kontaktissa. Kontakti ei siis saanut hajota edes suorittavan koirakon palkkauksen aikana. Miekkonen yllättikin tässä ja keräili turhaumansa energiat itse suoritukseen eikä alkanut pölvästöimään odottelun aikana. Aikamoinen jätkä! Mitä pidempiä aikoja koira oli maassa, sitä tehokkaampaa seuruuta se tarjosi. Kotiläksyjä ei tällä kertaa tullut, vajaan viikon lepo (ma 2.10 oli hallintatreenit, muuta ei olla koko viikolla tehty) oli selkeästi tehnyt hyvää molemmille! :)

Su 8.10 Sirun tarkistuksen treenausta kotona

Ajatuksena siis opettaa Kelmille vihjesana sirun tarkistusta varten. Samalla tyylillä jätkälle on opetettu hampaiden tarkistaminen näyttelyitä varten ja se toimi todella hyvin, joten oletan tämänkin olevan suuressa roolissa koetilanteen hallinnan suhteen. Ideana on yksinkertaisesti opettaa rötkylälle vihjesana, joka kertoo sille mitä seuraavaksi tapahtuu. Eli kohta tulee niskaan jonkibnmoinen aparaatti, joka saattaa pitää tai olla pitämättä jonkinmoista ääntä ja siitä ei saa välittää. Tämän onnistuessa se saa palkan, eli käytännössä temppu muiden joukossa :)

Kuva: Ulla Keituri

Kaiken kaikkiaan treeni viikko oli laiskahko, mutta Bh-koettelemuksen jälkeen taisi tehdä hyvää kummallekin.

Häiriötreenit

Tiistai- iltana jäin hakukurssin treenien jälkeen tekemään vielä häiriöharjoitteita Bh-koetta varten.

Ajatuksenahan oli, että saisin Kelmille koirahäiriötreeniä ja lampun syttymään äijänpötkylän päässä, että niistä ihanista koiratovereista huolimatta ois hyvä kuunnella mitä sanottavaa sillä mammalla olikaan. Tämä osa treeneistä menikin ällistyttävän hyvin! Jätkä pisti parasta seuraamistaan kehiin vaikka lähellä oli vaikka minkä näköistä koiraa touhuamassa tokon parissa.

T'ämän jälkeen homma menikin vaikeaksi. Kouluttaja ohjasi siis oman ryhmänsä treenejä, mutta välillä sivusilmästä näki myös meidän touhuamista ja antoi parilla sanalla kommenttia, että Kelmille lepo, kohta tulee häiriötreeni. Koira siis autoon ja itse hengittelemään ja odottelemaan mitä tuleman pitää.

Pian ryhmän koirat olivatkin autossa ja kouluttajan pitäessä treenin purkua ryhmäläisille oli minun tehtävänä leikkiä henkilöryhmää:

"Eihän tässä mitään" ajatteli Tanja, otti Kelmin ulos fordin takapaksista ja lähti päättäväisenä liikkeelle.

Kaikki menee hyvin, kunnes ryhmäläisiin on muutama metri matkaa. Yhtäkkiä koiran keskittyminen herpaantuu ja se alkaa pyrkiä haistelemaan ihmisiä. Yritän vähän tökätä jätkää heräämään; ei auta. Yritän jämäkämmällä äänensävyllä; ei auta. Tässä vaiheessa Kelmi päästää jo pienen jännähaukku- yritelmän suustaan.

Eipä ne koirat (oma eikä muiden) näykään olevan ongelmana, vaan meikäläisen jännitys ja sosiaalinen paine: "Tuossa nyt kaikki katselee, PAKKO onnistua". Olo on kuin olisin menossa kohti tulimerta ja muuta vaihtoehtoa ei ole kuin marssia suoraan kohti.

Joku varmaan osaakin jo arvata mitä tapahtui seuraavaksi. Homma seis, koira rennosti maahan ja itse pari askelta sivuun. Uusi yritys, kun MOLEMMAT ovat rentoutuneet (koira osasi tämän aika paljon nopeammin kun ohjaaja). Jälleen sama; keskittymistä oltu nähtykään. Sama kuvio uudestaan, rentoutuminen, pieniä helppoja tehtäviä koiralle, iloista paineistamatonta palkkausta, uusi yritys, koira taas maahan ja rentoutuminen. Tätä sitten tehtiin koko ryhmän treenin purun ajan. Oli sellainen "Bh-koe heittämällä hyväksytty"- olo.Tai sitten ei... suoraan sanottuna teki mieli heittää pyyhe kehään ja vajota jonnekin maan alle.

Onneksi kouluttajani on niin huikea tyyppi, että osaa lukea koiran lisäksi myös ihmistä ja vieläpä käsitelläkin tällaista takakireää jännittäjä-persoonaa. Ryhmän siirtyessä autoihinsa leikin Kelmin kanssa runsaasti niin rennosti kuin siinä mielentilassa pystyin ja ohajsin iloisen väsyneen koiran autoon Hildan seuraksi.

Loppupeleissä treeneistä jäi hyvä fiilis, varsinkin kun ottaa huomioon, että tämä vaikein homma tehtiin leikkien eikä nameilla, koska nykyään KA:stä (Kleptomaaninen Ahmimishäiriö) kärsivä Hilda oli syönyt kaikki Kelmin treenieväät. Tietysti vika oli minun, mitäs jätin ne sinne vanhan nälkäisen rouvan saataville.

Seuraavaa häiriötreeniä odotellessa onkin hyvä muistaa nämä totuudet: "Älä jätä nälkäistä koiraa autoon." "Nameilla kaikki olisi voinut olla paremmin." "Toiveissa on hyvä elää."

"It wasn't me"