Turun näyttelyt 20.1.2018

Tämäkin teksti on aika hyvissä ajoin tullut kirjoitettua, pahoittelut todella nolosti pari kuukautta jäljessä olevasta päivityksestä.

Olin siis ilmoittanut Kelmin Turku Winter Dog Showhun 20.1.2018. Näyttelyissä oli miestuomari ja oikeastaan ainoa syy ilmoittautumiseen oli Kelmin siskon ja emän omistajan lupaus esittää koira. Lähdimme Turkuun jo perjantaina ja kotiuduimme sunnuntaina. Viikonloppu oli todella hauska, oli kivaa nähdä pitkästä aikaa henkilöitä, ketkä niin suurella rakkaudella pentuja kasvattivat niiden ensimmäiset seitsemän viikkoa. Teimmepä myös Kelmille ja sen siskolle sunnuntaina haun ilmaisutreenitkin!

Ravi oli näyttävä :)

Itse näyttely oli siis lauantaina ja olimme noin tuntia ennen kehän alkua paikanpäällä pystyttämässä leiriä ja totuttamassa heeboa näyttelypaikkaan. Huolimatta hyvissä ajoin paikalle saapumista, Kelmistä huomasi alkulämmittelyissä vieraan ympäristön ja ympärillä olevan hälinän stressaavan sitä. Jatkossa näissä tilanteissa on ehkä hyvä antaa Kelmile vielä enemmän aikaa totutella uuteen paikkaan.

Kehän alkaessa Kelmi oli "rivissä" ensimmäisenä ja jännittäessäni kehän laidalla olin unohtanut briiffata Piiaa tuesta, mitä Kelmi saattaisi tarvita kehässä tuomarin lähestyessä. Jostain syystä olin aivan varma, että Kelmin kopelointi menisi hyvin, koska minä en olisi jakamassa jännitettä koiraan. Lisäksi olin käynyt joulukuusta lähtien viikottain näyttelytreeneissä vieraiden kopeloitavana. Jälleen todistettiin oma tietämättömyyteni aiheesta. "Yllättäen" Kelmi jostain syystä ahdistui tuomarista ja ilmineerasi sen omaan tyypilliseen tapaansa haukkumalla ja väistämällä. Hetken yrityksen jälkeen Kelmin rauhoittui hienosti ja kopelointi onnistui loppupeleissä mallikkaasti, vaikkakaan jätkylä ei varsinaisesti nauttinut tilanteesta, kuten kuvasta näkyy.

Tämä jännä-kohtaus tietysti söi laatuarvostelua ja tällä kertaa kotiinvietäväksi ei tullut ERIä, vaan täysin ansaitusti EH. Arvostelussa kylläkin kävi ilmi, että tämän tuomarin silmissä Kelmi oli muodollisesti oikein pätevä, alla alkuperäinen arvostelu ja huonosti suomennettu versio lisänä:

Tuomari: Andersson Johan

"3 år. Fin modell. Ganska smal i skallpartiet. Korrekt bett. Fia hals. Välvinklad. Välformad bröstkorg. Kraftig benstomme. Bra kors. Kraft falla rörelser. Bra päls. Behöver betydligst mera ringträning, men låter sig till slut hanteras."

"3 vuotta. Hyvän  mallinen. Aika pieni kallo-osasta (skallpartiet). Oikea purenta. Hieno kaula. Hyvin kulmautunut (välvinklad).Hyvin muodostunut rintakehä. Vahvaluustoinen. Hyvä lantio. Voimakkaat liikkeet. Hyvä karvapeite. Tarvitsee huomattavasti lisää kehä harjoittelua, mutta antaa lopulta käsitellä."

Tuloksena siis AVO EH/2, sijoitus yllätti, koska tosiaan käyttäytyminen oli aika"epäammattimaista" jätkällä, mutta en valita ;)

Kehän tilanne harmitti minua tietysti juuri sillä hetkellä paljon, mutta jälkikäteen mietittynä oli erittäin hyvä, että juuri näin tapahtui! Nyt tiedän, että Kelmin jänskätys ei johdu pelkästään minun jännityksestäni (esittäjä ei ollut osannut mitenkään odottaa Kelmin reagoivan noin voimakkaasti tuomariin), sekä todistin tilanteen, jossa rauhallisella ja varmalla otteella jätkän saa yllättävän nopeasti tuosta mielentilasta kuitenkin rauhoittumaan.

Nyt vähän jännittää!

Turun näyttely jäi tämän talven ainoaksi, ei suinkaan hiukan mönkään menneen kehäkäyttäytymisen vuoksi, vaan siksi, että tällä hetkellä kaikki keskittyminen on tottiksessa. Seuraavia näytelmiä katson sitten kesällä/syksyllä, jos vaan bh-peikko on selätetty.

Kelmi helpottuneena kaiken kopeloinnin jälkeen kaipailee jo mamman syliin :D

 Kaikki kuvat on ottanut Timo Hämäläinen :)

Mölli-toko 11.2.2018

Kävin Kelmin kanssa joku aika sitten mölli-tokossa. Olen vain saanut survottua kalenterini niin täyteen kaikenlaista aktiviteettia, ettei ole ollut tarpeeksi aikaa ja energiaa istua koneen äärellä kuin kuvien läpikäymiseen... Tässä nyt kuitenkin pientä muisteloa kokeesta. Parempi myöhään kun ei milloinkaan ;) Ja käytiinhän me tammikuussa Turussa näyttelyssäkin piipahtamassa, josta myös on teksti vielä julkaisematta, pikkuhiljaa :D

Jännitin (tietenkin) etukäteen miten Kelmi reagoi halliolosuhteisiin. Pentuna käydessämme sisätreeneissä jatkuvana ongelmana oli ovesta liikkuvat ihmiset: joka kerta kun ovi avautui, Kelmi reagoi voimakkaasti ja treenin tekeminen loppui aikalailla siihen. Näistä ajoista on kuitenkin kulunut jo pari vuotta ja Kelmi on kasvanut paljon, joten hölmöähän se olisi ollut jättää koe kokeilematta parin vuoden takaisen ongelman vuoksi.

Kuva: Jessica Varjonen

Paikalle päästyäni jätin ilmoittautumisen ajaksi auton ikkunan auki, jotta kelminaattori saisi jo pientä mielikuvaa alueen hajumaailmasta ja aikaa tottua uuteen paikkaan. Ennen halliin menoa hengailimme hetken pihalla ihmetellen maailman menoa ja ikään kuina antaen Kelmin "laskeutua" uuteen ympäristöön rauhassa. Halliin mennessämme siellä ei vielä ollut ketään muuta, joten sain hetken tehdä "motivaatio-jumppaa" (palkkaan perusasennosta nopeasti ja iloisesti, toistoja tulee paljon) yksistäni. Muutaman minuutin päästä halliin alkoi valua muutakin porukkaa, joten sain samalla vahvistettua kakaralle fiilistä siitä, että huolimatta kaikesta uudesta, me ollaan paikalla tiiminä tekemässä hommia eikä hoopoilemassa ja flirttailemassa koirakamuille.

Alkulämpät meni ennakko-odotuksia paremmin, vaikka joku ovesta tullut saikin kerran pidemmän tuijotuksen ja pieni kiristyminen oli lähellä. Tilanteesta kuitenkin selvittiin ilman suurempia tunteenpurkauksia ja pian olikin jo luoksepäästävyyden ja paikkamakuun vuoro. Jännitys oli aika hurja lähtiessäni luoksepäästävyyden tarkistuksesta kohti paikkamakuu kohtaa. Näin jälkiviisaana olisi ollut viisaampaa pysähtyä hetkeksi kentän reunalle, hengähtää, ottaa kontakti koiraan ja lähteä vasta sitten siirtymään kentälle. Huonosta valmistautumisesta johtuen Kelmillä meni pasmat aika pahasti sekaisin: ekalla käskyllä ei jäänyt paikalleen, tarjosi seuraamista ja toisen käskyn jälkeen jäi paikalleen, mutta karkasi luokseni (olin n. 5m päässä kasvot koiraan päin) ennen 1min aikarajan umpeutumista.

Kuva: Jessica Varjonen

Loppuosa kokeesta menikin sitten jo paljon paremmin. Hetken hämminkiä kentälle siirtymisessä lukuunottamatta (Kelmillä katosi taas täysin ajatus, mitä tapahtuu, mutta onneksi liikkenohjaaja ja tuomari odottivat sen aikaa, että sain koiran ajatukset oikeaan hetkeen, samasta syystä kuin paikkamakuuseen siirtymisessä) olen hyvinkin tyytyväinen suoritukseemme. Seuraamisen tunnisti seuraamiseksi ja muutkin liikkeet olivat tunnistettavia. Este-hyppyä emme olleet testanneet sitten kesän 2015 jälkeen kertaakaan, mainitsin siitä kentälle saapuessani tuomareille ja saimme luvan suorittaa tarvittaessa hypyn useampaan kertaan. Tätä mahdollisuutta sitten käytimmekin hyväksemme.

Tässä vielä pisteet tuomarin kommenttien kera. Äärimmäisen tyytyväinen olen liikkestä maahanmenoon. Se me osataan! :)

Paikallamakuu 1min:                               0p    (2 käskyä, karkasi 2 krt)
Seuraaminen:                                           8p    (liikkeelle ennen LO käskyä, hyvä kontakti)
Maahan meno seuraamisen yhteydessä:  9,5p (hieno! 2 käskyä)
Luoksetulo:                                              8p    (alku levoton, eteentulo hyvä, levoton taas, hyvä vaihto)
Noutoesineen pitäminen:                         9p    (otti hyvin, mälvi)
Kauko-ohjaus:                                         8p     (2 käskyä, ryömi eteen, 2 käskyä)
Estehyppy:                                               5p     (2 käskyä) + toim huom, 3 yritystä :D
Kokonaisvaikutelma:                              8p     (ympäristö häiritsi, yritystä on)

Tästä on hyvä suunnata katseita kohti seuraavia möllikokeita ja virallisia toko-kokeita, joita on ajatuksissani käydä ainakin yksi suorittamassa pohjustavana harjoitteena ennen seuraavaa Bh-yritelmää.