Kuten jo aiemmin mainitsinkin, meillä asuu tällä hetkellä hyvinkin akuutista Kleptomaanisesta Ahmimishäiriöstä kärsivä rouvaskoira. Hilda oli varastanut viime viikon perjantaina Kelmin treenien aikana kaksi muovirasiaa keittiön tasolta. Toisessa oli Pikkuveljen parhaat toffeet ja toisessa suklaakeksejä. Suljetut kannet eivät tietenkään olleet esteenä rouvan salaisille touhuille ja jäljistä päätellen se oli päässyt suht vähällä työllä käsiksi ensin toffeisiin ja sen jälkeen vielä kekseihinkin. Kaikki toffeet kääreineen päivineen olivat kelvanneet pienelle nilkkikoiralle ja aikamoinen annos suklaakeksejä oli kiskaistu jälkkärinä päälle.
Tullessani Kelmin kanssa kotiin (tässä vaiheessa muuten tämä jätkän nimivalinta naurattaa aikasta paljon, osaa kuitenkin käyttäytyä valvomatta reippaasti Hildaa paremmin nähtävästi) en oikein tiennyt mitä tehdä, nähdessäni ensin puolityhjän astian suklaakeksejä avoinna lattialla, seuraavaksi ruskeita länttejä vaalealla matolla ja viimeisenä tyhjän toffeerasian. Ne toffeet oli erinomaisen hyviä! Hetken äimäilyn jälkeen päätin kerätä rasiat lattialta ja kysäistä rouvaskoiralta, että mitähän hitsiä oli miettinyt pöydille hyppiessään?
Kamala nälkä oli kuulema iskenyt akuutisti, suorastaan kohtauksenomaisesti, nälkäkuolema olisi korjannut, jos ei olisi saanut heti täytettä vatsaansa. Pahoitteli kylläkin suklaatahroja matossa, ne tuli kuulema vahingossa kärvistellessään kohtauksen kourissa.
Edellisenä päivänä sohvapöydältä oli lähtenyt kortisonivoide. Alunperin olin vähän mielessäni syytellyt Kelmiä aiheesta, mutta perjantain tapahtumien jälkeen uskallan turvallisin mielin paljastaa, että eiköhän sekin ollut Hilda.
Ja tämähän ei muuten ollut tälle syksylle ensimmäinen kerta kun rouva varasti jotain pöydiltä. Viimeksi oli tiputtanut Kelmin ruoka-astian, jonka olin nostanut kodinhoitohuoneen pöydälle Kelmin lopetettuaan ruokailunsa siltä kertaa. Siihen se oli sitten jäänyt (kun tosiaan ei ole tarvinnut miettiä näitä asioita enää pitkiin aikoihin, Hildan suhteen yli kolmeen vuoteen) ja raukkaparalle oli KA-kohtaus iskenyt keskellä kirkasta päivää. Niinpä oli pitänyt saada ruokaa heti silloin ja sassiin. Vahingossa oli rytäkässä hajottanut keraamisen ruokakupinkin. Koiralle ei ollut käynyt kuinkaan, jos tuota kohtalokasta sairaskohtausta ei lasketa. Tätä ennen se oli yksi kerta yksinollessaan tyhjentänyt keittiön tiskipöydällä olleen leipäpakkauksen. KA:n syytä kuulema tämäkin. Ja tosiaan vielä tuo treeninamienkin varastaminen autossa yksinollessaan. Kamala sairaus tuo Kleptomaaninen Ahmimishäiriö!
Tässä nyt sitten jännityksellä odotellaan milloin alkaa peräpäästä tulemaan toffeekääreitä...
P.S Hilda on tällä hetkellä aika tiukassa tarkkailussa terveydellisistä syistä ja eläinlääkärin hoteisiin lähetään heti jos näyttää muitakin hälyttäviä oireita tulevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti