Kohti Bh-koetta

4 päivää Bh-kokeeseen. 4 päivää Bh-kokeeseen. 4 PÄIVÄÄ BH-KOKEESEEN.

Ainoa ajatus mikä pyöri aamulla päässäni. 4 pv Bh-kokeeseen, mitä siinä ajassa kerkeää?

Saada ohjaajalle järkeä päähän ja vähemmän jännitystä? No ei ainakaan sitä.
Saada koira keskittymään paremmin koirahäiriössä? Ehkä vähän, oikein sopivan treenin osuessa kohdalle ja hyvällä tuurilla voisi onnistuakin.
Vähentää ohjaajan ahdistusta sosiaalisesta paineesta? Siihen tuskin riittää 4 vuottakaan.
Seota jännityksestä? Se jää nähtäväksi.

Niin, jos jäi epävelväksi, Kelmin Bh- kokeeseen on tänään 4pv. Sunnuntaina testataan miten Tanjan hermot kestää koetilannetta. Sunnuntaina testataan myös sitä, kestääkö Kelmi Tanjan jännitystä. Sunnuntaina nähdään onko Kelmi yhteiskuntakelvollinen koira. Sunnuntaina selviää olenko maanantain tottis-treeneissä elämäni huipulla vai onko koira menossa myyntiin jollekin, joka jotain osaa tehdäkin.

Mikähän ihme siinä on, että Bh-koe, joka on käytännössä vain valmistava koe pk-lajeja varten,  saa aikaan tällaisen tunneryöpyn? Joka toinen päivä olen lannistunut ja sitä mieltä että ihan sama, ei se läpi mene kuitenkaan. Sitten taas seuraavana päivänä saatankin päättää, että eihän tässä ole mitään, PAKK1 (hyväksytty suoritus) sieltä tulee, ei muuta voi tullakaan.

Ja mikähän siinä on, että juuri tähän kokeeseen, joka on siis vain ponnahduslauta "oikeisiin" kokeisiin on pitänyt vängätä nälkävuoden pituinen seuruukaavio? Missä yhteiskuntakelpoinen koira oikeasti tarvitsee yli 300 askeleen seuruu- kaaviota? Mitä sillä, että koira seuraa säntillisesti yli 150askelta putkeen hihnassa ja tämän jälkeen toiset samanlaiset ilman hihnaa on tekemistä yhteiskuntakelvollisuuden kanssa? Eikö vaikka 50-70 askelta riitä? Eikö voisi luoda sellaista matalan kynnyksen koetta ensikertalaisille, jota ei tarvitsisi näin julmetusti jännittää? Sitten olisi nämä oikeat Bh-kokeet tyypeille, ketkä on jo saaneet aiemmalla koiralla tuloksia tai jotain. Kuka allekirjoittaisi tällaisen addressin, jos Palveluskoiraliitolle sen laittaisin? :D

"Taasko se siitä ihme bh-kokeesta keuhkoo?!?!"

Ei vaan, tosissaan. Oikeastihan Bh-koe on juurikin tuo matalan kynnyksen koe, mutta mikä siinä hitsit vieköön on, että se näin hirveästi ihmistä ahdistaa? Jos ei mene läpi, niin ei muuta kun uutta putkeen. Näinhän se menee sitten maastokokeissakin, jos ei tule tulosta, seuraavaa ilmoa kehiin ja uusi yritys. Ei kellään ole puhdasta rivistöä onnistumisia joka ikisestä kokeesta. Kuka takois mun päähän, että epäonnistuminen on tie onnistumiseen ja jokaista onnistumista kohden tarvitaan se sata epäonnistumista (tai jotain)?

Mutta hei, ainakin vielä, näin neljä päivää ennen koetta, en ole perääntynyt osallistumisesta! Mun pitäisi olla tyytyväinen itseeni jo siinä, että olen ilmoittautunut ja aion myös ilmaantua koepaikalle :) Armollisuutta itseään kohtaan, sitä ehkä kaipaisin. Ja vinkkejä siihen, miten tällaista ylitsevuotavaa koejännitystä / -kammoa saisi hallittua niin, ettei koira sekoa askelmerkeissään, kun ohjaajalla on omat palikat aivan levällään.