 |
| Jaa, sinne se meni, vuosi 2017! |
Syksyn yli kestävällä intensiivikurssilla sain hurjan paljon lisäoppia itsestäni ja koirastani, sekä siitä, miksi tietyt asiat ovat Kelmin kanssa tuntuneet nihkeiltä. Kokonaisuudessaan kurssi oli tosi hyvä herätys omaan asenteeseeni koiran kanssa harrastamiseen; kyseessä ei ole suoritus vaan yhdessä tekeminen! Kurssin myötä olen alkanut löytää rentoutta myös muiden edessä treenaamiseen ja julkisilla paikoilla liikkumiseen koiran kanssa. Ennen kurssin alkua en ollut edes tajunnut miten takakireäksi muutun melkeinpä heti, kun tiedän vieraiden ihmisten näkevän tekemiseni koiran kanssa. Kouluttaja oli minulle tästä kyllä sanonut jo moneen otteeseen ja väitin ymmärtäväni, vaikka todellisuudessa minulla ei ollut hajuakaan miten kireältä vaikutan esimerkiksi hihnalenkeillä!
Ja tässä tulee teille kaikille vinkki! Kokeilkaapa ihan mielenkiinnosta videoida normaalia arkielämää, vaikka sieltä hihnalenkiltä. Kuva saattaa heilua ja olla epätarkka, mutta kuulette oman äänensävynne ja hyvällä tuurilla myös koiran ja sen reaktiot teidän liikkeisiin ja äänensävyihin. Meinasin kuolla häpeästä kun näin ensimmäisen pätkän hihnalenkistä Kelmin kanssa. Kuulostin koko ajan siltä, kuin jätkä ois ollu pahinkin rikollinen, jota talutan käsiraudoissa kohti eristysselliä. Ihmekään jos hihnalenkkeilystä oli kadonnut ilo.
 |
| Tätä iloa on kaivattu myös hihnalenkeille. |
Hirvittävän paljon en ole kerennyt kuvaamaankaan, mutta tässä muutama kuvaloinen lumisesta syksystä/alkutalvesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti